Nettiin pääsy alkaa omassa yhteiskunnassamme olla perustarve. Pidämme itsestään selvyytenä, että asioita hoidetaan netissä, eikä usein edes muuta vaihtoehtoa ole tarjolla. Näin ei
kuitenkaan ole kaikkialla sillä Vain vähemmistö maailman ihmisistä pääsee internetiin. (HS 6.2.2016).
Edelleen useita miljardeja ihmistä on vailla mahdollisuutta päästä
verkkoon. Tämä joukko muodostaa enemmistön maailman väestöstä. Samoin
omien älylaitteidemme lumoissa helposti unohtuu, että miltei kaksi miljardia
ihmistä elää ilman matkapuhelinta ja, mitä nopeaan laajakaistaan tulee,
sekin on vain vähemmistön etuoikeus.
Millaisia mietteitä nämä tiedot synnyttävät?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
HH some tutuksi, jonka tekijä on outikati, on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -käyttöluvalla.
Maailman väestöstä miltei kaksi miljardia ihmistä eli alle neljäsosa elää ilman matkapuhelinta. Kännyköiden osuus on kuitenkin räjähdysmäisesti kasvanut viime vuosien aikana, kun edullisemmat puhelinmallit ja liittymät ovat yleistyneet. Yhä useammalla alhaisenkin tason palkkatyöläisellä on mahdollisuus näin ollen hankkia matkapuhelin, ja lähivuosina kännykät todennäköisesti jatkuvasti yleistyvät. Meidän länsimaissa asuvien elämä toki pyörii kännyköiden, netin ja eri sovellusten ympärillä, ja ilman niitä tunnemme olomme kädettömiksi. Kaikki tietävät tunteen – kännykkä jäi kotiin, ja olo on kummallisen alaston. Toisaalta ei ole niin kovin kauaa siitä, kun ilman kännykkää selvittiin mainiosti, ja asiat saatiin hoidettua tavalla tai toisella ilman nettiä ja kokoaikaista reaaliyhteyttä muuhun maailmaan. Maapallon väestö elää edelleen (ja ehkäpä enemmän kuin koskaan ennen) eriarvoista elämää. Nuo ilman kännykkää elävät kaksi miljardia ihmistä todennäköisesti ovat pakotettuja käyttämään päivänsä enimmäkseen ruoan ja suojan etsimiseen, aivan eri tasolla kuin me hyvinvointivaltioissa elävät koskaan. He eivät luultavasti tiedä meistä ja meidän elämäntavoistamme juurikaan mitään – me taas voimme tarkastella heidän elämäänsä netin kautta, vaikka työmatkalla bussissa kädessämme olevasta matkapuhelimesta.
VastaaPoistaNetti toisaalta mahdollistaa kehittyvissäkin maissa monia asioita. Toisaalta lisääntyvä digitaalisuus aiheuttaa joillekin ongelmia ihan kotimaassakin. Vanhemmilla ihmisillä tai toiminnallisesti rajoittuneilla on hankalaa vaikka viranomaisten kanssa asioimisessa kun kaikki toiminnot siirtyvät nettiin.
VastaaPoistaHarvoin sitä tulee ajatelleeksi, että näin suurella osalla ei ole mitään pääsyä internettiin, kun sitä itse pitää niin itsestäänselvyytenä.
VastaaPoistaJounilla on myös hyvä pointti, että nykymaailmassa on vaikeaa tulla toimeen ilman internetin käyttöä. Vanhuksia kehotetaan käyttämään sähköpostia ja varaamaan aikoja netissä vaikkei heillä ole mitään ymmärrystä koko tietokoneesta.
Tässä on toki puolensa ja puolensa, sillä ne, jotka nettiä aktiivisesti käyttävät, asioiden hoito netissä helpottaa elämää huomattavasti, kun aina ei tarvitse soittaa tai mennä paikanpäälle.
Mielestäni silti kaiken siirtäminen sähköiseksi ja ihmisten korvaaminen tietoteknisillä laitteilla ei ole aina tarkoituksen mukaista. Ainakaan vielä ei ole kehitetty sellaista laitetta, joka korvaisi oikean ihmiskontaktin täysin ja usein hankalissa tilanteissa esimerkiksi sähköisen lomakkeen täytön ongelmissa, asiakas usein joutuu soittamaan ihmiselle, joka neuvoo miten lomake täytetään oikein.
Netti, älypuhelimet ja niihin liittyvä teknologia on käytössä hyvin kehittyneissä valtioissa. Maailmassa on liikaa esim. köyhyyttä ja nälänhätää, joka estää heille tämän teknologia käytön. Jos ihminen joutuu taistelemaan päivittäisen ruoan ja veden saannista, se tuskin ensimmäiseksi kaipaa/tietää meidän länsimaallaisten kehittyneestä teknologiasta. Mielestäni se, että maailmassa on useita miljardeja ihmisiä, jotka eivät pääse nettiin kertoo siitä, että maailman varat/rikkauden ovat jakautuneet epätasaisesti. Voimme olla onnellisia, että olemme syntyneet Suomeen, jossa meillä suurimmalla osalla on koti, ruokaa ja perustarpeet kunnossa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä toisten kanssa. Kaikkea ei mielestäni pidä vielä nettiin, eikä voida odottaakaan, että kaikki haluaisivat näitä älylaitteita käyttää. Ja niinkuin Sari sanoo, niin kehitysmaissa on kyllä paljon seuurempia ongelmia kuin netin puute. Tokihan nykyteknologialla löydetään myös ratkaisuja näihin ongelmiin.
VastaaPoistaOmien kokemusteni perusteella olen ollut jopa yllättynyt siitä, kuinka monet omistavat älypuhelimen esimerkiksi kolmannessa maailmassa. Reissasin Kaakkois-Aasiaa alkuvuonna ja esimerkiksi Kambodzassa, yhdessä maailman köyhimmistä valtioista, monella tapaamallani paikallisella oli älypuhelin, esim. uudehko iPhone. Nämä henkilöt eivät tosiaan olleet mitään rikkaita ja asuivat länsimaalaisiin nähden todella kurjissa oloissa. Toki maailmassa on valtava määrä vielä tämänkin köyhyysrajan alapuolella olevia ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa älypuhelimen kaltaisiin ylellisyyksiin. Länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneena asia tuntuu todella oudolta ja epäreilulta. Kaiken on tottunut hoitamaan nopeasti ja helposti muutamalla klikkauksella. Toisaalta, ovatko ne ihmiset, joilla ei ole älypuhelimia, meitä muita onnettomampia? Vai onko niin, että he saattavat olla jopa meitä onnellisempia ja arvostaa asioita ihan eri tavalla?
VastaaPoistaMaailma on vaan nyt niin suuri ja koko maailman väkiluku jotain aika käsittämätöntä. Kun koko maailmaa koskevia lukuja mainitaan uutisissa, niin aika huikeita ne ovat. Me ihmiset totumme aika pian kaikenlaisiin vempaimiin emmekä usko tulevamme toimeen ilman niitä. Ja kuitenkin tulemme vallan mainiosti toimeen. Siis niin, että niitä ei tarvitse hankkia aina välttämättä omaan taskuun tai pöydälle. Voihan esim. tietokonetta käyttää kirjastossa. Näin ainakin Suomessa mutta miten mahtaa olla muualla maailmassa? Joka maassa ei verovaroja käytetä kansalaisten hyväksi. Puhelimen puuttuminen onkin hiukan hankalampi juttu.
VastaaPoistaMeillä länsimaalaisilla, rikkailla ihmisillä, rupeaakin olemaan toisenlaisia ongelmia. Haluamme rauhaa ja hiljaisuutta, paastoa tavoitettavissa olemisesta. Tarvitsemme myös fysioterapeutteja oikaisemaan kaularankaamme, joka rupeaa muistuttamaan erehdyttävästi f-kirjainta. Toisaalla maapallolla on puute digivempaimista mutta heillä on rauhaa ja yhteisöllisyyttä (jos nyt unohdetaan ne sodat ym.) ja täällä meillä rikkaassa yltäkylläisyydessä on niitä vempaimia mutta etsimme kiihkeästi yhteisöllisyyttä ja hiljentymistä. Pääsiäisenä kuuntelin uutisista miten luostarit täyttyvät ennätystahtia juhlapyhinä. Ristiriitaisuuksien maailma taitaa jatkua vaan.