Yle uutisoi, että paperikuvat ovat tehneet paluun. Diginatiivitkin haluavat nykyään ruudulta katselun lisäksi hypistellä kuviaan. Entistä useampi on palannut kuvaamaan filmille.
Millainen suhde sinulla on kuviin: millä kuvaat ja miten säilytät kuvasi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
HH some tutuksi, jonka tekijä on outikati, on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -käyttöluvalla.
Mielenkiintoista! Itselläni kuvat ovat nykyään tallessa vain digiarkistoissa - ja tämä on mielestäni iso sääli ja harmi. Kannettava tietokoneeni hajosi muutama vuosi sitten ja sen myötä katosi myös iso kasa muistoja, koska enhän minä hölmö ollut kaikkia kuvia sieltä koskaan kopioinut muualle talteen. Paperikuvat ovat mielestäni ihania, mutta jos kuvaa vähänkin enemmän vie niiden säilytys aivan liikaa fyysistä tilaa. Nykyään säilytänkin omia kuviani tietokoneen lisäksi erilaisissa pilvipalveluissa, joten ne eivät pääse niin helposti enää katoamaan. Tuntuu kuitenkin, että fyysisiin paperikuviin tulee palattuakin useammin kuin digikuviin ja muutenkin niissä vain on sitä tunnelmaa, eli oikeasti liputan kuitenkin paperisten versioiden puolesta.
VastaaPoistaNäin se taitaa monella mennä: Tietokone tai kännykkä ei ole ikuinen. Kuvat katoavat, jos niistä ei ole kopioita.
PoistaKyllä paperikuviin on helpompi palata. Omakin nuorisoni säännöllisin väliajoin kaivaa kuvat esiin ja selailee niitä. Vastaavaa en ole huomannut heidän tekevän tietokoneella.
Olen ratkaissut säilytystilakysymyksen tilaamalla vuosittain kuvakirjan. A4-kokoinen versio, johon on upotettu 300 - 400 kohtuukokoista kuvaa, on paksuudeltaan noin 1 cm. Toki kuvakirjan työstäminen vie aikaa, kun ensin on valittava kuvat ja sitten tehtävä niistä järkevä taitto. Lopputulos on kyllä aina ollut erittäin palkitseva. Suosittelen! Kuvakirjat ovat myös toivottuja lahjoja.
Mulla on ihan sama tilanne, kuvaan aina kännykällä, joten kuvat on vain puhelimessa ja tietokoneella. Taidan ottaa viikonlopun urakaksi siirtää ne pilveen :-) paperikuvat on mielestäni aivan ihania, varsinkaan kun niitä ei nykyään oikein enää ole. Albumin selaaminen tuo ihan oman fiiliksen. Usein esimerkiksi isovanhempien luona selailen kuva-albumeita.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNoi kuvakirjat ovat havaittu meillä kivoiksi. Olen tehnyt kirjoja sukutapahtumistakin; häät, kastajaiset, ristely porukalla. Niitä on mukava katsella jälkikäteen.
VastaaPoistaMutta valokuva on aina valokuva, kovin harvoin niitä vaan tulee enää teetetyksi/printatuksi.