Toisaalta juuri juhannuskokot saavat monet pohtimaan omaa suhtautumistaan yhteisöllisyyteen. Monilla kesään liittyy paljon perinteitä, ja kaipuu leiritulen ääreen taitaa asua jopa kaupunkilaissielussa.
Opeblogi rauhoittuu kahdeksi viikoksi. Heinäkuun 6. päivästä eteenpäin on taas tarjolla lisää virikkeitä.
Nuorempana oltiin joka kesä kokkoa polttamassa möksällä, mutta tuli perheriitoja vanhemmilla ni jäi perinteet siihen. On siitä varmaan kohta 10 vuotta kun on viimeksi kokolla ollut.
VastaaPoistaHyvät jussi kuitenkin!
Eilen kävin kokemassa juhannuskokon elämäni toisen kerran. Mäntsälän Sälinkään kylässä oli kylätoimikunta järjestänyt kyläjuhlan ja henki oli mahtava! Kokko roihusi ja perinteinen pullo kirkastakin näytti kiertävän kylän miesten keskuudessa ;-) Mahtava tunnelma!
VastaaPoistaHelsinki, Kivinokka. Joka vuosi on kokko ja se poltetaan, jos sää sallii. Tänä vuonna kokkoja oli kaksi. Dallapé orkesteri soitti 90-vuotisen historiansa juhlistamiseksi synnyinseudullansa ilmaisen juhannuskeikan. Väkeä oli turvoksiin asti eikä maksanut mitään.
VastaaPoistaTörmään ruokakaupoissa, ravintoloissa, kahviloissa, busseissa, lenkeillä "Digiaddikteihin. Silloin tulee mieleen kieltämätttä ehdottaa sitä "paastoamista". Itselläni ei ole lapsia, mutta on raastavaa katsoa, kun kummatkin vanhemmat kahvilassa näpyttelevät älypuhelintaan ja keskellä oleva lapsi koettaa tulla huomioiduksi katselemalla vuoronperään vanhempiaan onnistumatta saamaan katsekontaktia kummaltakaan, näiden jatkaessa vain puhelimiensa näpelöintiä. Ravintolassa näen usein pariskuntia, jotka näpyttelevät lakkaamatta puhelimiaan ja vaihtavat tuskin sanaakaan toisilleen. Busseissa saatetaan kertoa edellisen illan tapahtumista yöelämässä tai riidellä avoimesti puolison kanssa. Näissä tilanteissa toivoisi, että puhelin voitaisiin laittaa kiinni tai edes äänettömälle.
VastaaPoistaJuhannuksena oli tietysti "saunominen" kuvioissa ja se tapahtui "Oittaalla"; uintiseurapaikassamme! :-)