Palautekeskustelussa ja myös itsearvioinneissa on pohdittu postausten aiheita sekä kommentointia ja sen vaikeutta. Anonyymisti on helppo kommentoida mutta omalla nimellä kynnys on suurempi. Blogeja luetaan paljon enemmän kuin niissä keskustellaan. Suomessa ei ole keskustelukulttuuria ja me suomalaiset olemme perinteisesti osanneet vaieta kaikilla kielillä, niin mihin se asia verkossakaan muuttuisi. Kommentoidaan vaan kun on painavaa asiaa.
Professori Annette La Greca on selvittänyt kyselytutkimuksilla Miamin murrosikäisiltä sosiaalisen ahdistuksen ja masennusoireiden ilmenemistä kiusaamisen seurauksena. Hän on tutkinut erityisesti kyberkiusaamista. Internet mahdollistaa anonyyminä pysymisen ja se madaltaa kiusaamiskynnystä sekä nolaamiseen perustuvaa kiusaamista. La Greca luennoi 2.5. Turun yliopistolla: Peer victimization among adolescents.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
HH some tutuksi, jonka tekijä on outikati, on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -käyttöluvalla.
Olen huomannut tuon että blogeja luetaan enemmän kuin niihin kommentoidaan omalla kohdallani vahvasti. Minun vapaa-ajan blogillani on n. 60 rekisteröitynyttä lukijaa, mutta kommentteja tulee hyvin harvoin! Välillä tämä on melko turhauttavaakin, kun tuntuu ettei omasta vaivannäöstä juuri saa kiitosta. Onneksi sentään ne kommentit joita tulee ovat useimmiten positiivisia.
VastaaPoistaVaikka en blogiaktivisti varsinaisesti olekaan, myönnän, että kommentit antavat aina uutta puhtia.
PoistaTein postauksen liityen kyberkiusaamiseen, open pyynnöstä linkitän myös tänne.
VastaaPoistaOpe-blogissa oli tänään mainintaa kyberkiusaamisesta. Yksi blogi jota olen toisinaan lukenut, on Enkeli-Elisan blogi. http://enkelielisa.vuodatus.net/
Enkeli siksi, että Elisan ainoa ulospääsy kiusaamisesta oli oman hengen riistäminen. Blogissa vanhemmat, pääosin isä joka on itse entinen koulukiusaaja, purkavat ajatuksiaan kiusaamisesta ja siitä, kuinka yrittää selvitä ja käsitellä tilannetta.
Blogi ei ole helppoa luettavaa, sillä toisen kärsimys paistaa vasten kasvoja.
Blogi on myös onnistunut olemassaolonsa aikana saamaan näkyvyyttä mediassa, Enkeli-Elisalle on perustettu oma FB-ryhmä, ja kirjaakin on aiheeen tiimoilta tulossa.
Huh, synkkää luettavaa tosiaan. Mutta kiitos linkistä, en ollut tähän aiemmin törmännyt ja varmaan itse kullekin tekee välillä hyvää pysähtyä miettimään vaikeitakin asioita. Hienoa, että tällainen projekti on käynnistetty - niin raskasta kuin sen käsittely asianomaisille mahtaakin olla...
PoistaOlipa hyvä, että tällainenkin blogityöskentely tulee esitellyksi. Ajoittain Enkeli Elisasta on juttuja myös lehdissä.
PoistaVaikkakin kyseessä onkin hyvin rankkaa luettavaa, on mielestäni hienoa että tällainenkin blogi saa julkisuutta. Jos se vielä herättää keskustelua kiusaamisesta ja nuorten pahoinvoinnista, sekä niin kuin joku nuori oli käynyt kommentoimassa, pelastanut myös jonkun muun elämän, niin prosessi on ollut vaivansa arvoinen. Varmasti sen kirjoittaminen on ollut ja on edelleen rankkaa.
Poista